Kirkon toiminnassa olen pyörinyt mukana rippikouluikäisestä lähtien. Vaikutteita olen saanut viidesläisyydestä, mutta tällä hetkellä sydäntä lähinnä on evankelisuus. Teologiaa olen opiskellut Helsingin yliopistossa noin approbaturin verran, mm. klassista kreikkaa 😉 Kirkollisia luottamustehtäviäkin on siunaantunut mm. Akaan kirkkovaltuustossa jo menossa toinen kausi.

Tässä kolme Akaan Seutuun kirkkovaltuutetun roolissa kirjoittamaani hartauskirjoitusta jotka kuvaavat teologista ajatteluani.

 

Uskon jalo kilpailu

1.Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.(Virsi 289)

Kristityn vaellusta verrataan usein kilpailuun. ”Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.” (1.Tim.6)

Voittopalkinto on kuolevaiselle tavoittelemisen arvoinen, ikuinen elämä. Päämäärä on asetettu, julki lausuttu ja sitä kohti kilvoitellaan. Lähimmäiset ja lähimmät seuraavat edistymistämme päivittäin ja testaavat kuntoamme. Toivottavasti ympärillämme on paljon niitä jotka tukevat tavoitettamme ja niitä joita voimme omalta osaltamme tukea tässä yhteisessä kilvassa. Kaikille maaliin pääsijöille on tarjolla jaettu ykköstila, joten toistemme kampittamiselle ei ole tarvetta. Tässä lajissa myös hävinneet palkitaan, kunhan tunnustaa tappionsa: sen että omilla ansioilla ja kilvoittelulla ei palkintoa voiteta, vaan jonkun Toisen suoritukset luetaan kaikkien ansioksi, kunhan ne meille kelpaavat. Ja miksei kelpaisi? Jos yksi suomalainen urheilija voittaa olympialaisissa, on se koko Suomen voitto. Kun yksi Ihminen voittaa kuoleman, on se voitto tarjolla koko ihmiskunnalle uskon kautta, sen uskon kautta, johon meidät on kastettu.

2.Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.”(2.Tim.4)

Omaa uskoa vahvistaa usein jo pelkästään se, kun seuraa toisten uskomista. Pääsiäisen aikaan kirkko on täynnä tapahtumia, jossa voimme yhdessä uskoa ja vahvistua. Uskominen on joukkuelaji. Ehtoollispöydässä joukkue kokoontuu yhteen vahvistamaan yhteistä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Uskon vahvuutta ja varmuutta ei siinä mitata. Kaikki saavat tulla, uskon sankarit ja epäilevät tuomaat samassa pöydässä.

3.Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani!

Tässä lajissa osallistujat ovat monesti vastentahtoisia. Kilpa ei maita. Harjoittelu ei kiinnosta. Säännöt ovat vaikeaselkoisia ja niiden tulkitsijoita on joka lähtöön. Onkohan koko kilpailua edes olemassa palkinnosta puhumattakaan?

Silloin jostain ilmestyy paikalle Vapahtaja. Hän tarttuu kilpailijaan ja vetää tämän maalilinjan yli, kun omat jalat eivät enää kanna. Monet jopa kannettaan maaliin. Voittamisen voima ja vimma tulee inhimillisen omavoimaisuuden tuolta puolen. Vapahtaja on motivoitunut antamaan kaikkensa meidän puolesta ja se kantaa meitä kun emme jaksa enää edes katsettamme nostaa.

”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt” (Hepr. 6.)

 

Pahuus ja kärsimys

Ensi sunnuntai on kirkkovuodessa kärsimyksen sunnuntai. Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika.

Kärsimyksen sunnuntain ja paastonajan tematiikka nostaa helposti esille ajatuksen siitä, miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä. Mikä on kristinuskon vastaus? Vai onko sitä?

Pahuuden ja kärsimyksen ongelmat tulee erottaa toisistaan. Pahuuden ongelma muotoillaan kirjallisuudessa seuraavasti:

Oletukset:

Jos Jumala on hyvä, hän haluaa poistaa pahan.
Jos Jumala on kaikkivaltias, hän pystyy poistamaan pahan.
Pahuutta ei ole poistettu.

Johtopäätös:

Hyvää ja kaikkivaltiasta Jumalaa ei ole olemassa.

Jos kristinusko on luonteeltaan loogista, pitää oletuksissa olla jotain vikaa. Jos oletukset nimittäin ovat tosia, on johtopäätös loogisesti väistämätön ja kristillinen maailmankuva voidaan haudata aatteiden hautausmaalle. Toki voimme ajatella, että uskolla ja logiikalla ei ole mitään tekemistä keskenään ja uskonnollisen maailmankuvan ei tarvitse noudattaa matemaattisen ja filosofisen logiikan sääntöjä. Jumalan logiikka voi olla erilaista kuin inhimillinen logiikka. Logiikkaakin on monenlaista, sumeassa logiikassa väitteet eivät ole pelkästään tosia tai epätosia, vaan voivat olla jotain siltä väliltä.

Kristinuskolla on kuitenkin tarjota klassisen logiikan mukainen ratkaisu pahuuden ongelmaan. Kolmas oletuksista nimittäin kätkee meiltä yhden vaihtoehdon. Onhan mahdollista, että pahuutta ei ole VIELÄ poistettu, mutta se tullaan poistamaan. Jos muutamme viimeisen oletuksen muotoon

pahuutta ei ole vielä poistettu,

kuulostaa uusi johtopäätös

Jumala tulee kerran poistamaan pahuuden

hyvältä ja loogiselta.

Kristinusko antaa pahuuden ongelmaan loogisen vastauksen, mutta kärsimyksen ongelmaan ei helppoa vastausta löydy. Miksi minulla tai läheisilläni on kipua ja ahdistusta? Miksi viattomat kärsivät?

Kärsimyksen ongelmaan kristinuskon vastaus on itse Kristus. Käsittämättömänkin kärsimyksen keskellä Kristus tarjoaa meille itsensä ja toivon paremmasta tulevaisuudesta, jos ei tässä ulottuvuudessa, niin ajan tuolla puolen.

Jumala ei jättänyt ihmistä yksin miettimään syntyjä syviä, vaan tuli ihmiseksi meidän ihmisten keskelle ja myös osalliseksi kärsimyksestä sen kaikissa muodoissa. Uskonnon filosofia ei lohduta tuskaista ihmistä, mutta läsnä ja lähellä oleva Jumala voi antaa sen voiman millä selvitään seuraavaan päivään ja iankaikkiseen elämään. Vaikka Jumala olisikin hiljaa, on hän silti läsnä ja jo ennen meitä käynyt läpi koko ihmisen elämän kirjon. Tähän läsnä olemisen työhön Kristus kutsuu myös meitä tuomaan lohdutusta niille jotka lähellämme kärsivät. Siinä työssä sanoista on usein haittaa ja vain hiljainen myötäeläminen on paikallaan.

Kärsimyksen sunnuntain rukous kirkkokäsikirjasta:

”Armollinen Jumala,
Poikasi Jeesus Kristus kärsi
ja kuoli puolestamme.
Auta meitä muistamaan
hänen kärsimystään,
kun olemme masentuneita
ja menettämässä elämänuskomme.
Vahvista meitä Hengelläsi,
niin että säilyttäisimme uskon
ja hyvän omantunnon.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.”

 

Samassa veneessä

Akaan tavallisesti niin rauhallisissa vesistöissä välillä myös sattuu ja tapahtuu. Viikonloppuna Ilves-faneja Hämeenlinnasta kuljettanut laiva ajoi savikkoon ja sumuisessa yön pimeydessä jouduttiin suorittamaan laivan matkustajien ja miehistön evakuointi. Onpa taannoin Jalannissakin evakuoitu rippikoululaisia saaresta kun kova puhuri on yllättänyt retkeilijät.

Viikonlopun tapahtumat tarjosivat satunnaiselle hartauspuheen kirjoittajalle aina niin tarpeellisen aasinsillan kohti Raamatun maailmaa. Monet Raamatun kertomukset sijoittuvat Gennesaretin järven seudulle.

” Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.” ” Matteus 8

Gennesaretin järvellä on noin 23 km pituutta ja leveyttäkin noin 16 km. Syvimmältä kohdaltaan järvi on noin 44 metriä syvä. Gennesaretin järven pohjasta löydettiin 1980-luvulla kuivuuden aikana roomalaisaikainen vene. Vene oli noin kahdeksan metriä pitkä ja yli kaksi metriä leveä. Tämän tyyppiseen veneeseen mahtuivat siis hyvin Jeesus ja 12 opetuslasta.

Kaikilla meillä on kokemus siitä, että asiat myrskyävät ylitsemme ja emme voi niihin vaikuttaa. Jumalakin tuntuu nukkuvan. Mitä tehdä silloin? Kannattaa toimia kuin opetuslapset ja herättää Jeesus vaikkapa rukouksella.

Ihmisen jumala on se, jolta hän odottaa kaikkea hyvää ja apua hädän hetkellä. Arjessa kun asiat sujuvat hyvin olemme itse itsemme auttajia emmekä aina muista Jumalaa herätellä. Arjen pienetkin haasteet olisi hyvä kantaa Jumalan eteen ja elää näin elävässä yhteydessä Jumalaan jatkuvasti. Onneksi Jumala on uskollinen ja jatkaa matkaa kanssamme yhteisessä veneessä vaikka emme Häntä aina muistakaan.

Jeesusta ”tottelevat tuulet ja aallotkin”. Emme ole luonnonvoimien armoilla emmekä sokean sattuman uhreja tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa vaan Jumalan rakkaita lapsia yhteisellä matkalla samassa veneessä Hänen kanssaan. Kaikkivaltias Jumala hallitsee koko luomakuntaa, vaikka välillä näyttääkin nukkuvan. Jumala on luvannut pitää kaiken käsissään silloinkin, kun myrsky ympärillämme vain yltyy.

Jeesus itse on opettanut meille Isä meidän rukouksen, joten on varmaa että tämän rukouksen Hän kuulee ja siihen vastaa. ”Jumala tahtoo näin rohkaista meitä uskomaan, että hän on oikea Isämme ja me hänen oikeita lapsiaan, niin että voisimme häntä pelottomasti ja täysin luottavaisesti rukoilla niin kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä.” Lutherin Vähä katekismus

Vene on myös perinteinen vertauskuva kirkosta, jossa Kristus on kapteeni. ”Maailma on meri, jolla kirkko purjehtii kuin laiva, mutta aallot eivät voi sitä tuhota” toteaa  kirkkoisä Hippolytos n. 200 jKr. Jatketaan yhdessä tätä 2000 vuotta jatkunutta matkaa kohti taivaallista turvasatamaa.

 

 

1 ajatus aiheesta “Kirkollinen toiminta”

  1. Hei!

    Aluksi haluan kiittää puheistasi, joita luin näiltä sivuilta. Suuren vaikutuksen teki minuun puheittesi sisällöt. Erityisesti minuun kosketti sanallinen, selkeä ilmaisu. Ei yhtään turhaa sanaa. Vaalikone valitsi sinut ykkösehdokkaakseni 80 %:lla. Kakkosehdokkaalla oli 73 %. Valintani on nyt helppo.
    Hyvää menestystä sinulle vaaleihin ja siihen työhön, jota varmaan teet myös kristillisen elämäntapamme jatkumisen hyväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *